Kummityttöni sai reilut kaksi vuotta sitten tyttären Kiinasta. Tein silloin hänelle tervetuliaislahjaksi Suomi-peiton Marimekon kankaista. Kun perhe lähti hakemaan tyttöä, pyysin kummityttöäni tuomaan jonkin verran kiinalaisia kankaita, joista voisin tehdä Kiina-peiton pikku Julialle. Niinpä hän oli kierrellyt päivän etsien kangaskauppoja ja saanutkin hyvän kassillisen tilkkuja sekä yhden isomman palan taustaksi. Kankaat ovat kuvioiltaan ja väreiltään ihania, mutta tavattoman liukkaita ja liestyviä. Lisäksi kangas muuttaa muotoaan. Kun leikkaa neliön ja nostaa sen kulmastaan toiseen paikkaan, niin siinä onkin salmiakki! Kankaat olivat kassissa vuoden, sen jälkeen silitettyinä useamman kuukauden. Viime lokakuussa sain ne leikeltyä paloiksi ja ommeltua peiton pituisiksi ketjuiksi ja jopa yhdistettyä kaksi ketjua. Yhteensä oli neljä palaa, jotka jäivät seisomaan muka joulukiireisiin. Nyt oli pakko ottaa ne esille. Taustakankaana vaaleanpunainen perhoskangas on vähän liian kapea, joten joudun laittamaan sen sivuille tummanpunaista perhoskangasta levennykseksi. Nyt pohdin, uskallanko laittaa puuvillavanua, jos en pystykään tikkaamaan työtä tiheästi vapaalla konetikkauksella.

Ensi viikolla on kaksi vapaapäivää ja seuraava viikko on lomaa. Tavoitteena on saada peitto valmiiksi helmikuun aikana.