Tammikuussa valmistunut satupuu piristi kovasti

mieltä ja tartuin heti seuraavaan tikkauksia vailla olevaan työhön.

Näitä taloja, wonky houses, on ommeltu hyvinkin

hilpeällä mielellä, todella värikäs työ, josta ei

taida puuttua mikään väri, paitsi ehkä turkoosi.

Työllä on kokoa 86 x 115 senttiä.

Jouduin purkamaan rypistyneet kerrokset, työ

oli odottanut taiteltuna laatikossa, ja samalla vaihdoin

nurjan puolen kankaan värikkääseen keltaiseen.

Kun pääsin tikkaamisen alkuun niin sitten alkoi sujua.

Ystäväpiirin vähemmän ompelua harrastavatkin innostuivat

taloihin, kun ei tarvinnut olla niin tarkka saumojen ja kulmien

kanssa.

 

 

Värikkäitä kissoja valmistui aikoinaan paljonkin, ompelin

kasseja ja mappien päällisiä. Tämä yksinäinen kisu jäi

koristamaan tyòhuoneen seinää, kunnes pari päivää

sitten yhdistin kisun ja kirpputorin pitkän farkkuhameen

helmaa ja valmistui uusi kauppakassi.

 

 

 

 

 

 

Helmikuu alkaa jo vilautella kevättä, kun päivät

ovat pidentyneet tuntuvasti. Vajaa kaksi viikkoa

sitten mekin saimme tuntea vähän talvea, kun

lumipyry peitti maan valkeaan vaippaan. Sitä ei

tapahdu usein. Lämpötilatkin laskivat reilusti

nollan alapuolelle yöllä. Onneksi täällä Rooman

liepeillä selvittiin melko vähällä, muualla sitä

lunta, itse Roomassakin, on tullut paljon enemmän

ja kinoksista on ollut kiusaa, kuten alhaisista

lämpötiloistakin, ja koulut kiinni oppilaiden iloksi.

 

 

Alan miettiä mihin työhön tarttua seuraavaksi,

laatikoita tarkastaessa on tullut esiin tilkkutöitä,

niitä tikkaamattomia, joita en ole edes muistanut

enää. Mutta uudella virkeällä mielellä on mihin

tarttua. Ja välillä käyn ihailemassa muiden

valmistuneita töitä